Sopivat varusteet
Kun hevosta ajetaan tai sillä ratsastetaan, se tarvitsee varusteita eli esimerkiksi valjaat, satulan ja suitset. Tärkeintä varusteiden valinnassa on se, että ne sopivat juuri kyseiselle hevoselle.
Riimu
Hevosen turvallisuuden kannalta on parasta, ettei sillä ole riimua päällä tarhassa tai karsinassa ollessaan. Jos hevonen jää riimusta kiinni johonkin, se voi loukata itseään. Jos hevosella on päässään riimu irti ollessaan, on riimun oltava esimerkiksi nahasta valmistettu, jotta se hajoaa hätätilanteessa. Naruriimu tai suitset ja ohjat päällä ei hevosta saa ikinä päästää irti. Jos hevonen laskee päänsä alas, se voi astua ohjien tai naruriimun solmun päälle ja saada vakavia vammoja suuhun tai niskaan.
Satula
Ratsastuksessa käytetään useimmiten satulaa. Satulan ansiosta ihmisen paino jakautuu hevosen selässä suuremmalle alueelle kuin ilman satulaa, eikä hevosen selkä kipeydy niin helposti. Satulan tulee ehdottomasti olla hevoselle sopiva.
Painon jakamisessa paras on rungollinen satula eli sellainen, jonka sisällä on puusta, lasikuidusta tms. tehty runko. Joustorunkoinen satula jakaa painoa vähemmän tehokkaasti mutta voi muuten sopia paremmin joillekin hevosille. Rungottomat satulat eivät niinkään jaa ratsastajan painoa laajemmalle alueelle, mutta jos hevonen viihtyy sellaisen kanssa eikä sen selkä kipeydy, se voi olla juuri kyseiselle hevosyksilölle paras vaihtoehto. Satula ei myöskään saa olla liian pitkä niin, että painoa tulee hevosen lannenikamille.
Satulan tulee sopia hevoselle niin hyvin, että se pysyisi hevosen selässä ilman satulavyötäkin. Satulan tulee antaa hevosen lavoille tilaa liikkeessä, selkärangan tilan tulee olla niin leveä, ettei ratsastajan paino tule selkärangalle ja rungon tulee olla kaarevuudeltaan sopiva hevoselle. Jos satula on sopimaton, hevonen voi oireilla ilmeillään ja eleillään satuloidessa tai tai olla haluton liikkumaan ratsastettaessa.
Suitset
Jokaiselle hevoselle pitää sovitella suitset huolellisesti niin, etteivät ne purista mistään. Mitä enemmän hevonen tuntee painetta päässään, sitä huonommin se pystyy erottamaan varsinaiset ohjasavut ja reagoimaan niihin.
Aidatulla alueella voi rennosti suhtautuvalla hevosella ratsastaa vaikka riimulla tai naruriimullakin. Nykyään on myynnissä myös monia muita kuolaimettomia vaihtoehtoja, kuten sidepullit, crossunderit ja kapsonit. Ne toimivat keskenään hieman eri tavalla ja on hevoskohtaista, mikä on kullekin hevoselle sopivin. Hevosen suu on herkempää aluetta kuin pään ulkopuoli, mutta kuolaimettomiakin suitsia käytettäessä ratsastajan pitää olla herkkä käsistään.
Leukaremmin tulee olla löysä: aikuisen ihmisen nyrkin kuuluu mahtua hyvin hevosen leukaperän ja leukaremmin väliin. Kun hevonen myötää niskastaan, etäisyys leuan ja niskan välillä kasvaa. Silloin vähänkään liian lyhyt leukaremmi kiristää ja voi itsessään vaikuttaa niin, ettei hevonen halua rentouttaa niskansa.
Kuolaimettomissa suitsissa on aina hevosen turvan ympärillä kulkeva osa, johon ohjat kiinnitetään. Tämä turpahihna ei koskaan saa olla niin kireä, että se painaa hevosen poskia sen hampaita vasten. Se voi aiheuttaa hevosen poskiin haavoja, sillä hevosen poskihampaiden reunat ovat terävät. Kun kiinnität turpahihnan varmista, että hevosen nenäpiin ja turpahihnan väliin jää vähintään 3-4 senttimetriä tilaa.
Kuolaimet
Hevoset ovat olleet ihmisten ratsu- ja ajokäytössä pitkään ja varusteet ovat osittain yhtä vanhaa perua. Kuolaimia on käytetty jo tuhansia vuosia sitten, jolloin tietämys hevosen suun anatomiasta oli lapsenkengissä.
Kuolain voi olla metallia tai synteettistä materiaalia. Se asettuu hevosen suun hammaslomaan, jossa ei ole hampaita. Hevosen suu ei kuitenkaan ole tehty kuolainta varten. Jos haluaa käyttää kuolaimia pitää varmistaa, että ne sopivat juuri kyseiselle hevoselle. Kuolain vie aina tilaa hevosen kieleltä ja siksi ohut kuolain on hevoselle miellyttävämpi kuin paksu. Kuolaimen käyttö ei ole aivan yhdentekevää hevosen hyvinvoinnin kannalta: kahdessa eri tutkimuksissa on todettu, että kuolaimia käyttävistä hevosista noin 80 prosentilla on vaurioita suussaan.
Vanhastaan on ollut tapana sovittaa kuolain niin, että hevosen suupielessä on kaksi ryppyä. Tällöin kuitenkin hevonen tuntee koko ajan painetta niskassa ja suussa ja tämä voi vaikuttaa siihen, miten hyvin se pystyy havaitsemaan ohjasapuja. Hevosen kuolaimen korkeutta pitää säätää suun sisäpuolen mukaan eli kurkistaa hevosen suun sisälle ja tarkistaa, että kuolain asettuu tarkasti hammaslomaan.
Metallinen kuolain voi aiheuttaa kulumista hevosen hampaissa, jos hevonen yrittää helpottaa oloaan nostamalla kuolainta poskihampaiden kohdalle. Ohjista ei saa koskaan vetää taaksepäin, sillä se aiheuttaa kipua. Kipu taas saa hevosen kiihtymään ja stressaantumaan, ja moni hevonen yrittää silloin juosta kipua pakoon.
Turpahihna vai ei?
Turpahihnaa käytetään nykyään usein rutiininomaisesti osana kuolaimellisiakin suitsia. Vasta viime aikoina tutkijat ovat herättäneet keskustelua siitä, onko hevosen hyvinvoinnin kannalta oikein rajoittaa sen suun aukaisemista.
Löysäkin turpahihna voi estää hevosta haukottelemasta. Liian kireä turpahihna taas estää hevosta nielemästä ja pureskelemasta ja vaikkei hevonen näkyvästi ilmentäisikään stressia, tutkimuksessa todettiin pelkän turpahihnan kiinni laittamisen nostavan hevosen stressitasoa.
Kun turpahihna on sopivan löysä, hevonen pystyy avaamaan suutaan jonkun verran helpottaakseen oloaan, mikäli sen suussa tuntuu liian kovaa painetta. Tämä antaa ratsastajallekin tietoa siitä, mitä hevoselta tuntuu. Liian kireälle vedetty turpahihna taas nostaa hevosen stressitasoa, voi painaa hevosen poskien limakalvot kiinni teräviin hampaiden reunoihin ja saada hevosta puremaan poskea. Useimmilla hevosilla voi hyvin ratsastaa ilman turpahihnaa.
Valjaat
Valjaissakin on tärkeintä, että ne sopivat sekä hevoselle että juuri kyseiseen tehtävään. Ravihevonen vetää hyvin kevyttä kärryä, joten siihen ei kohdistu niin suurta painetta. Työhevonen taas voi vetää hyvinkin painavia kuormia tai esimerkiksi kyntöauraa, jolloin valjaisiin kohdistuu kova paine. Työhevosilla käytetäänkin länkivaljaita, joissa veto tuntuu lavoissa, ei rinnassa. Valjakkoajossa käytetään siihen soveltuvia valjakkovaljaita.
